Apua, harjoittelu! - Rookie Communications

Apua, harjoittelu!

Apua, harjoittelu!

Opiskelijoiden harjoittelupaikkarumba on jokseenkin kaoottista aikaa. Monesti mielekkään harjoittelupaikan löytäminen voi olla kiven takana, etenkin kun samoista paikoista kilpailevat opiskelijat eri koulutusaloilta, oppilaitoksista ja kaupungeista.

Panikoida-verbille saattaa siis löytyä käyttöä harjoitteluprosessin alkuvaiheessa, jos epävarmuus ottaa vallan herkästä nuoresta mielestä.

Tuskailulle hopeareunus

Harjoittelupaikka voi toisinaan löytyä täysin vieraalta paikkakunnalta tai jopa vieraasta maasta, mikä tuskin varsinaisesti tyynnyttää opiskelijan mieltä jo ennestään sekavassa elämänvaiheessa. Jos jo harjoittelupaikan löytäminen tarjosi haasteita, asuminen ja liikkuminen uudessa asuinkaupungissa vaatii jälleen paljon järjestelyjä – usein vielä varsin lyhyellä varoitusajalla.

Niinpä… Myönteisesti ajatellen harjoittelusta voi ammentaa rutkasti muuhunkin kuin oman osaamisensa kehittämiseen ja valjastamiseen työmarkkinoiden tarpeisiin; harjoittelun järjesteleminen antaa eväitä selviytyä tulevaisuudessakin pätkittäisten työsuhteiden täyteisessä työelämässä.

Välttämättömyys Mahdollisuus

Oma harjoitteluni ei ollut tutkinnon suorittamisen kannalta pakollinen, sillä olisin muutenkin saanut luettua hyväksi tuon opintosuorituksen aiemman työkokemukseni avulla. Hain kuitenkin vuodelle 2018 yliopiston tarjoamaa harjoittelutukea, joka minulle myös myönnettiin.

Harjoittelujakson vapaaehtoisuus tarjosi minulle eräänlaisen mielenrauhan, kun pystyin odottelemaan minua todella kiinnostavan mahdollisuuden löytymistä. Lopulta saamani harjoittelupaikka oli kaikki olosuhteet huomioiden hyvin optimaalinen.

Harjoittelua ei ehkä muutenkaan kannata lähestyä minään välttämättömänä pahana, vaikka kyseessä olisikin pakollinen harjoittelu, jonka suorittamisesta oppilaitoksesta valmistuminen enemmän tai vähemmän riippuu. Oli harjoittelu sitten pakollinen tai vapaaehtoinen, palkallinen tai palkaton, kyseessä on aina mahdollisuus. Mahdollisuus kokeilla, kehittyä, vakuuttaa ja verkostoitua.

Ja kokeilemallahan mikään ei mene rikki, voisi innovatiivisten toimintatapojen nimeen vannovan viestintätoimiston harjoittelija todeta omasta puolueellisesta näkökulmastaan.

Kalle Saarela, harjoittelija

Oven välistä osaajaksi

Lähes viisi kuukautta harjoittelua on takana, ja vasta nyt minulle on alkanut aueta sen tärkeys. Harjoittelu on jokaiselle henkilökohtainen kokemus, johon voi vaikuttaa hyvin pitkälti omalla käytöksellään ja asenteellaan, mutta turhaa se ei ole kenellekään.

Aikaisemmin sorruin ajattelemaan, että harjoittelu on vain pakollinen osa opintoja, pelkkä valmistumisen edellytys. Tottakai harjoittelussa on tärkeää luoda uusia kontakteja ja sitä kautta lisätä mahdollisuuksiaan tulevaisuuden työmarkkinoilla. Minä kuitenkin ajattelin joskus jalan oven väliin saamisen olevan se lähes ainoa merkitys.

Mutta toisin kävi. Harjoittelu on antanut enemmän kuin osasin kuvitella. Tuntuu, että vasta sen myötä olen saanut kartutettua itselleni niin paljon tietoa ja käytännön osaamista, että nyt uskallan jopa ajatella astuvani työelämään. Itsevarmuus alan tulevana työntekijänä on kasvanut äärettömän paljon.

Ajatus omasta osaamisen tasosta ennen harjoittelua tuntuu huvittuneisuuden rinnalla jopa ahdistavalta. En ollut silloin lähelläkään valmista!

Ilon kautta

Jos olisin ennen harjoittelua saanut tietää, kuinka paljon tulen kehittymään, haluaisin rohkaista silloista itseäni sanomalla, että ota kaikesta ilo irti, äläkä murehdi liikaa. Nyt osaan ottaa harjoitteluni rennommin, sillä olen sisäistänyt kaikkien hokeman lauseen, että harjoitteluun mennään oppimaan eikä kaikkea tarvitse osata etukäteen.

Jos taas harjoittelun aikana ei ole oppinut yhtään mitään, on menty metsään. Kunhan reppuun on pakattu tarpeeksi motivaatiota ja aitoa kiinnostusta, niin kuka tahansa meistä pärjää.

Monesti harjoittelun tarkoituksena on saada ensimmäinen kokemus työelämästä omalla alalla ja jonkinlainen käsitys käytännön työskentelystä. Opintojen aikana luodaan mielikuvia siitä, millaista työskentely todennäköisesti tulee olemaan, mutta todellisuus paljastuu usein vasta myöhemmin.

Harjoittelu on eräänlainen viimeinen testi ennen valmistumista. Harjoittelun myötä ehkä selkeytyy, ollaanko oikealla alalla.

Olen onnekseni joutunut kohtaamaan tilanteita, jotka ovat niin kaukana omasta mukavuusalueestani kuin olla ja voi. Silloin olen oppinut kaikkein eniten. Sen lisäksi tärkeimmät opit ovat tulleet tietenkin työkavereilta, jotka ovat alan ammattilaisia.

Ilman harjoittelua ja sen tuomia kokemuksia ainakin minun olisi vaikea kuvitella pärjääväni työelämässä.

Eevi Miettinen, harjoittelija