Elämän tarkoitus löytyi?! - Rookie Communications

Elämän tarkoitus löytyi?!

Elämän tarkoitus löytyi?!

Helsingin Sanomissa oli 17.10. juttu nuoresta naisesta nimeltä Johanna Huhtamäki. Mielenkiintoisen tarinan villakoiran punainen lanka oli se, että käytyään lähellä kuolemaa – eikä elämä siihenkään asti suoranaisesti pumpulissa pyörimistä ollut ollut – Huhtamäki reknasi, että ehkä ei kannata lykätä haaveidensa toteuttamista hamaan tulevaisuuteen, siitä hamasta tulevaisuudesta kun ei ole mitään takeita.

Sittemmin Huhtamäki päätti syventyä unelmista totta -teemaan laajemminkin muun muassa väitöskirjan muodossa. Huhtamäen monista hyvistä havainnoista yksi nousee minun mittaristollani yli muiden. Huhtamäki nimittäin kyseenalaistaa koko menestymisen käsitteen siinä muodossa kuin se yleisesti ymmärretään ja toteaa: “raha, asema tai palkinnot eivät ole menestymisen mittareita vaan menestys on sitä, että elämä on sellaista kuin sen itse haluaa olevan”.

Edellä mainitun voisi muotoilla myös niin, että “onnellisuus ei ole seurausta menestymisestä, vaan menestyminen on seurausta onnellisuudesta.” Onnellisuuden maksimointi niissä olosuhteissa missä operoi on minun mielestäni se kuuluisa elämän tarkoitus. Ja olosuhteisiin voi vaikuttaa. “Tavoitteiden saavuttamisessa ei ole kyse läheskään yhtä paljon lahjakkuudesta kuin asenteesta ja työnteosta … Emme me ole vain olosuhteiden uhreja ja sätkynukkeja, joita ohjaillaan ulkopuolelta”, kuten Huhtamäki toteaa.

Totta kai meille kaikille on jaettu eri kortit, ja osalla ne ovat aidosti paskat. Mutta niin sieltä on vaan moni noussut syvästäkin kuopasta.

Menestys on sitä, että elämä on sellaista kuin sen itse haluaa olevan.

Väitän, että jos ihminen pohtii vaikkapa omia uravalintojaan siltä kantilta, mitä aidosti haluan tehdä, eikä siltä kantilta, mitä muut odottavat minut tekevän, olisi maailmassa huomattavan paljon enemmän onnellisia ihmisiä. Ja mitä nuorempana tätä ajatusta saa oikein päin kalloon taottua, sitä parempi. Itsetuntemuksen ABC oppiaineeksi kouluihin ja heti!

Eikä keskustelussa tietenkään pidä liikaa tuijottaa uraa; jos onnellisuus (lue menestys) muodostuu aivan muista asioista kuin työstä, ja työ on ainoastaan pakollinen paha elämän muiden osa-alueiden rahoittamiseksi, kippis sille! Kunhan hoitaa hommansa eikä ole paskiainen muita kohtaan. Toki jos suorastaan vihaa työtään, kannattaa ehkä kartoittaa muita vaihtoehtoja – sen verran ison siivun elämästämme sorvien ääressä vietämme.

Menestymisen käsite näin tarkasteltuna liittyy sitä paitsi suoraan tuottavuuteen ja kansantalouteen: kun työhön suhtautuu intohimolla, yleensä myös saa asioita aikaiseksi. Sitähän tämä yrittäjyyskin on parhaimmillaan. Pahimmillaan se on sitä, että tekee ympäripyöreitä päiviä, laiminlyö muut ympärillään, tienaa murusia ja syyttää tästä kaikesta verottajaa, hallitusta, pankkia, työntekijöitä, Donald Trumpia ja ketä tahansa muuta paitsi itseä. Jos kuka yrittäjä tuosta itsensä tunnistaa, kannattaa välittömästä siirtyä palkansaajaksi tai ainakin suorittaa syviä itsensätutkiskelutoimenpiteitä.

Kohti onnellisuutta siis, marsmars! Ja käykää lukemassa se juttu.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Sanomalehti Karjalaisessa 31.10.2019.