Brändiä, mutta vain lääkkeeksi - Rookie Communications

Brändiä, mutta vain lääkkeeksi

Brändiä, mutta vain lääkkeeksi

Suomalaisessa yrityksessä oltiin pahassa nesteessä. Markkina supistui ympärillä, liikevaihto laski ja tuloslaskelman perärivi oli pienempi kuin koskaan.

Esillä oltiin ja kaikkeen osallistuttiin, mutta asiakkaita ei kiinnostanut. Vanhojen asiakkaiden kertoman mukaan myyjät olivat mukavia heppuja, mutta jostakin syystä nämä konkarit pääsivät yhä harvemmin uuden asiakkaan ovesta sisään.

Pääteltiin, että ehkä asiakkaat ovat muuttuneet ja nuori ostajasukupolvi ei jaksa nähdä vaivaa kuunnellakseen asiantuntevaa myyjää, vaan tilaa netistä ja pahimmillaan ulkomailta. Verkkokauppaakin huudettiin avuksi. Se auttaa, kun eivät ostajat enää kerran malta keskittyä.

Johtoryhmä päätti hakea brändiseminaarista ideoita ja pian istuttiin kumppaniksi valitun mainostoimiston ensimmäisessä workshopissa. Totuus alkoi paljastua.

Johtoryhmän mainostoimistolle ensimmäiseksi livauttama epäilys ostajapersoonan muutoksesta piti paikkansa. Mainostoimiston workshopin ’Ymmärrys’ -diassa seisoikin jo ennen lounasaikaa teksti: ’Ostopersoonan muutos’.

Iltapäivällä ideointimenetelmistään kuulu luova johtaja heilutteli käsiään ja julisti: Oli aika brändityön. Johtoryhmä nyökkäili varovaisen toiveikkaasti.

Brändityö on parhaimmillaan mahtava asia. Kun yrityksen työntekijät sitoutuvat aidosti miettimään syytä yrityksen olemassaoloon, miettimään tekojaan ja tekemättä jättämisiään, ollaan niiden asioiden äärellä, jotka viitoittavat yrityksen ehkä aivan uusille urille.

Ja kun projektin kruunuksi nostetaan uusi, kimalteleva visuaalinen ilme, alkaa markkinointiorganisaatio erottaa tunnelin pään yhä kirkkaampana.

Valitettavasti brändityö on monesti se ladattava ase, jota ei koskaan laukaista. Jos työhön ei sitouduta aidosti, tulokset jäävät jalkauttamatta tai johto ei uskalla muuttaa asioita, ollaan pulassa.

Silloin liiketoiminnan uudeksi auringonnousuksi kaavailtu brändityö muuttuu kalliiksi kokeiluksi, joka alkuinnostuksen jälkeen tuottaa muutamia sliipattuja markkinointiviestinnän tuotteita ja komean referenssin mainostoimiston sivulle.

Liiketoiminnallinen tavoite, useasti myynnillinen, jatkaa ympyrän pyörimistä entistä vaivalloisemmin.

Yrityksissä tulisi ensisijaisesti miettiä miten, kenelle ja mitä kerromme yrityksestämme.

Ehkäpä paikalle kannattaisi kutsua hyvällä otteella kirjoittava kynäniekka jututtamaan toviksi työntekijöitä, asiakkaita ja haistelemaan tunnelmaa. Kootuista aineksista jalostetaan sitten tekstiä, videoita ja kuvia. Lyhyessä ja pitkässä formaatissa. Blogeina ja uutisina. Some-klippeinä ja pidempinä filmeinä.

Totuus on, että markkinoinnissa rahaa menee aina jonkin verran hukkaan, ainakin aluksi. Että tavoitteisiin päästäisiin suoraviivaisemmin, on vaihtoehtona jakaa brändityöhön varatut rahat eri painotuksin.

Silotellaan logot, nettisivun grafiikat ja muut palikat kuntoon siten, että budjetti vajuu 20 prosenttia varatusta summasta. Sitten otetaan loput 80 prosenttia ja ripotellaan mielenkiintoisia tarinoita haluttujen asiakkaiden nenän eteen eri viestintäkanaviin. Kerrotaan yrityksestä, sen tekijöistä, asiakkaista, hauskoista sattumuksista, arvoista ja yhteiskunnallisista teoista.

Pidetään panokset maltillisina, tutkitaan ja mitataan, kun joku toimii niin panostetaan hiukan lisää. Jos ei toimi, viilataan viestin kärkeä ja leikataan videoita.

Tulokset ovat luultavasti nopeampia ja parempia. Tekemällä monta pientä asiaa peräkkäin yhden suuren sijaan, riskitkin pysyvät maltillisina. Ja mikä parasta, samalla opitaan mitkä asiat yrityksessä kiinnostavat niitä, joiden vuoksi hommaa tehdään. Ja nämä ovat niitä maksavia asiakkaita.

Kokeilkaapa, 20/80 saattaa toimia yllättävän mukavasti.