Epätäydellisen hyvä
Bloogie
MITÄ NE MEISTÄ AJATTELEE? Mitä NE muut ajattelee, jos jossakin sisällössä on ollut pilkkuvirhe. Mitä NE ajattelee, kun vaihdettiinkin brändin pääväri harmaasta oranssiin. Mitä NE ajattelee, kun meinattiin tehdä vähän rennompi henkilöstölehti. Pitäisikö painaa jarrua?
Luin Linkkarissa taannoin postauksen, jossa kirjoittaja toi ilmi kaikenlaisia somessa tekemiään virheitään ja se innosti minua pähkäilemään aihetta enemmänkin. Itse siis töppäilen ihan jatkuvasti, vaikka miten oikoluen ja suunnittelen. Ehdotan outoja konsepteja ja nauran sopimattomissa kohdissa. Kyllä (myös sisältö-) ihminen saa tehdä virheitä ja virhearviointeja.
Pakko olla perfect?
Oletko törmännyt seuraavanlaiseen otsikointiin;
“Älä tee tätä virhettä, kun mainostat somessa”
“Älä mokaa tätä…”
“Teetkö sinäkin tämän virheen verkossa?”
Ei ole ihme, että jännittää näkyä missään. Copyhessut tuntekoot piston sydämessään mokomien otsikoiden kirjoittelusta.
Kuule, mokaa vaan. Tiedätpähän tehneesi. Mutta nouse sitten myös ylös ja puistele ravat naamaltasi. Uusi yritys on uusi mahdollisuus.
Meidän maailmamme on vinksahtanut täydellisyyden tavoitteluun, vaikka joka ikinen tietää, että erottuva “oman jutun” löytäminen se vasta nättiä onkin. Täydellisiä postauksia, mainoksia ja verkkosivuja rakennellessa me asetamme liian tiukan filtterin löytääksemme rosoisen timantin.
Näkyvyyden vainoinen välttely ja sisällöntuotannon suitsiminen mokailun pelossa on surullista ja turhaa. Tiedätkö miten paljon sisältöjä, mainoksia ja kaikenlaista kilkettä on nyt verkko täynnä?
Samaan aikaan kyky herättää huomiota on laskenut. Keskittymisemme katkeaa niin herkästi, että sisältöjä mietitään sekuntien kautta. Yleisöt ovat pirstaloituneet. Ei ole enää yhtä joukkoa, jota iso paha media johtaa hurmioon kuten kultaisen putkitelevision aikakaudella.
Mikä merkittävintä, teidän sisältönne eivät kilpaile enää kilpailijoidenne sisältöjen kanssa. Teidän sisällöltönne kilpailevat ihan kaikkien sisältöjen kanssa – kissavideoista ja influenssereiden kautta jumppavideoihin ja naapurin Sirpan lomakuviin.
Kasvaako mokassa mahdollisuuden hedelmä?
“Käsi ylös virheen merkiksi” on fraasi, jota on nyt viljelty vinhasti pyörivässä mediamyllyssä. Tosi on, että jos virhe on tehty, voi siitä asiallisesti kertomalla saadakin rehdin ja vilpittömän kaverin maineen. Pienetkin virheet korjaamalla oppii, ja sitten kovan paikan tullen on helpompi selvittää myös niitä isompia.
Asiavirheet ja painovirhepaholaiset kannattaa oikaista pikimmiten, eikä niitä tarvitse jäädä tyynyliinan kulmaan itkemään. Tyyliään ja omia erottautumistekijöitään sen sijaan ei kannata lähteä pahoittelemaan ja selittelemään, tai joudut tekemään niin aina.
Sosiaalisen median sisältöjen elinkaari on lyhyt kuin päiväperhosella. Miksi et siis antaisi palaa? Eilisen kämmit on huomenna unohdettu ja kohta on jotain uutta ihmeteltävää. Julkaise se messukuva. Kuvaa se tanssivideo. Kerro se asiakaspalaute. Irrottele ideoilla ja uskalla erottua omalla tavalla tehdä.
Viisas kollegani Laakkonen sanoi, että mainonta on testaamista aina. Oli kyseessä siis ensimmäinen tai kolmaskymmenes kampanja. “Ekassa kampanjassa mokattiin ja valittiin väärä kohderyhmä. Tokassa tehtiin se virhe, että viesti oli liian geneerinen. Kolmannella saatetaan tehdä jo kauppaa?”
Mielestäni voit laittaa saman asenteen aivan kaikkeen näkyvyyteen. Jos meidän tämän viikon blogi ei nappaa, saattaa ensi viikon aihe olla napakymppi. So what. Pääasia, että edistetään missiota.
Some muuttuu ja sisällöt lisääntyvät
Näkyvyys ja somen hyödyntäminen eivät ole yksi projekti tai teko. Se on matkaa puksuttava juna, jonka pääte-asemaa emme vielä tunne. Ehkä sitä ei olekaan. Näkyvyyden rakentaminen ei tule koskaan valmiiksi. Aina on päivitettävää ja tuhannen taalan paikkoja uudistua. Ja teitpä millaisen picasson tahansa, aina löytyy joku, jolle se ei kelpaa. Näin maailma makaa, ystäväiseni.
Nyt huulillamme pyörivä tekoälyhärpäke ChatGPT näyttää suuntaa sille, miten tulevaisuuden sisältöjä tehdään tehokkaammin ja nopeammin. Jos tekoäly voi jatkossa piirtää taidetta, kirjoittaa artikkelit ja käsikirjoitukset, mikä rooli meille ihmisille jää? Luovuus ja ajattelun hedelmät ovat meidän erottumistekijämme. Niistä inhimillisistä mahdollisuuksista roikkukaamme kiinni aina robottisodan viimeiseen taisteluun asti.
No nyt lipsahti Terminaattorin puolelle, mutta siis… Tekoälyn hyödyntäminen tulee jatkossa lisäämään verkkosisältöjen tulvaa entisestään. Itseasiassa some alkaa olla jo niin vanha juttu, että geneeristen sisältöjen kanssa jäät joka tapauksessa jalkoihin. Sitä peruskauraa osaa nyt tuottaa tekoäly.
Sitten vielä tämä: Jos yrityksessänne vatkataan mokailun pelko persiissä porukalla, ihan toimitusjohtajaa, myöten sanavalintoja, logon kokoa ja kaikkea sitä pikkunippeliä JA SIITÄ HUOLIMATTA saadaan vain yksi elämän pilkahdus ulos kuukaudessa… You are doing it wrong.
Keskustelu Rookien kanssa saattaisi virkistää 😉
Lähteet & inspis:
MK Aamukahviseura-webinaari 17.1.
MarkkinointiUutiset, Taru Tammikallion blogi
