Haastattelu uhmakkaassa duurissa - Rookie Communications

Haastattelu uhmakkaassa duurissa

Haastattelu uhmakkaassa duurissa

Minä: Jahas, päivää herra satavuotias. Mitäs kuuluu?

Herra Satavuotias: Päivää. Tämä haastattelu tulee loppumaan siihen, kun sinä kysyt minulta ohjeita elämään. Ja kaikki sitä edeltävä jorinamme on kokemukseni mukaan täyttä paskaa. Minä olen jo jatkoajalla niin sanoakseni, ja minulla ei ole aikaa sellaiselle. Joten täältä pesee nyt ne ohjeet, istu hiljaa ja kuuntele.

Ihan ensinnä: älä mieti, mitä ne sanovat. Teet kuten tahdot. Lakeja älä riko, kuitenkaan, ainakaan vankeusrangaistukseen oikeuttavalla tavalla. Ellet sitten tahdo vankilaan. Pieni sakko silloin, tällöin, hyvän asian puolesta, ei sen sijaan aina ole pelkästään huono asia.

Muista, miksi aloitit. Joku syyhän sinulla on täytynyt olla. Jos ei ole ollut, mieti, mitä oikeasti tahtoisit tehdä.

Älä tuhlaa aikaasi kiistelemiseen. Älä yritä selittää ratkaisujasi ihmisille, jotka eivät halua ymmärtää. Heidät tunnistaa siitä, että he tulevat kyseenalaistamaan valintojasi. Ne, jotka ymmärtävät, eivät kysele. Heitä kuuntele, jos he jotain sanovat.

Arvostelijoita ei kannata liiaksi kuunnella. Kuulet kyllä parin, kolmen ensimmäisen sanan sävystä, kannattaako heidän kommentteihinsa uhrata aikaa. Kuuntele silti kohteliaasti, nyökyttele ja lähtiessäsi neuvoistaan kiitä. Anna heidän jäädä sitten omalle tasolleen. Jatka sinä omallasi.

”Et tarvitse kenenkään lupaa.”

Kukaan ei tule apuun. Et myöskään tarvitse kenenkään lupaa. Et isäsi, äitisi, mummosi tai ystäviesi. Tiedät kyllä itse, mitä pitää tehdä. Vaikeampaa on löytää sisältään rohkeus tehdä se.

Palkintoa et saa ja lotossa et voita, kultainen laiva ei ilmesty kotilaituriisi. Itse sinun pitää tavoitella sitä, mitä nyt sitten halajatkin. Voi olla, ettet tiedä sitä, mutta siitäkään ei kannata hermostua. Jonain päivänä tiedät, ja sille hetkelle on apua siitä, että olet mennyt oman pääsi mukaan siihen saakka. Tai voi käydä niinkin, ettet koskaan tule tietämään – silloin osasi on olla tietämättä, ja sekin on ihan okei.

Auta toista aina kun voit. Kun sanasikin olet joutunut syömään (sekin päivä koittaa), sinulla on vain tekosi. Käsi opettaa sydäntä – myös omaa.

Mutta varjele myös itseäsi – älä kuluta itseäsi loppuun, sillä silloin sinusta ei ole apua enää sen kummemmin itsellesi kuin toisillekaan.

Äläkä mene koskaan uima-altaaseen portaita pitkin. Hyppää, reteesti.

Ja (tämä on tärkeää!) vaikka vesi olisi kuinka kylmää, älä kilju.

Minä: Kiitos.

Herra Satavuotias: Ole hyvä. Ja soita taksi.