Visunnysvääjät ja muut sijaistoimijat
Bloogie
Kultakaloille: tämä teksti kehottaa aloittavia yrittäjiä pitämään näppinsä erossa lillukanvarsista, tekemään tilaa ammattilaisille ja keskittymään itse siihen, mistä alkoikin: liikeidean vaalimisesta ja eteenpäin viemisestä.
Aivo, tuo pentele elinten joukossa, keksii ihmiselle aina jotakin tärkeämpää tehtävää välttääkseen jonkin ratkaisua vaativan, hankalaksi arvelemansa asian kohtaamisen.
Kyse on sijaistoiminnoista: ihminen osuu tilanteeseen, jossa hänessä pitäisi laueta kaksi vastakkaista vaistonvaraista reaktiota samalla kertaa. Pitäisi juosta, mutta toisaalta pelottaa, mikä polun varrella vaanii. On siis helpompi istahtaa mättäälle haromaan tukkaansa.
Siksi moni aloittavan yrityksen toimitusjohtaja käyttää mielellään aikaansa kinastellakseen mainostoimistonsa graafikon kanssa siitä, onko tulevan firman tuleva logo varmasti riittävän “merensininen”(*).
Unohda se sävy, kun et siitä mitään ymmärrä. Keskity siihen, mitä tapahtuu sitten, kun ammattilaiset graafijumalat saavat työnsä valmiiksi – toki yleisohjettasi kuunnellen. Valitset sitten niistä yhden, jolla lähdette polkemaan.
Kiteytän: keskity siihen, mitä tapahtuu seuraavaksi. Koska kuten tuotteistuksen ylipappi Jari Parantainen taisi joskus sanoa: on vaarallista tehdä tunnollisesti vääriä töitä.
“Niin mut pitää se vahvasti määritellä se brändi ja nönnönnönnöö.”
Pitää pitää. Mutta sinä et ole se seppä, jonka pitää.
* * *
Pieni historiatietoisku: brändi-sana on perua niistä ajoista, kun lehmipojat on tuikkasivat pätsistä vetäistyllä punahehkuraudalla lehmien persiiseen isäntänsä pukstaavin, jotta elukka olisi myöhemmin ilman sanottavia vaikeuksia tunnistettu sen laitumella käyskennellessä.
Sitä se on myös markkinoinnissa, mutkat suoristaen: merkki, jonka tulee oitis valaista näkijälleen, kenen viestistä on kyse – jo ennen kuin hän varsinaisesti edes ajattelee asiaa.
Ehdit kyllä sävytellä sinisiäsi sitten myöhemmin, kun firmastasi tulee suurmenestys. Kysy vaikka Coca-Colalta.
* * *
(*) Tapaus on tosi ja osui kohdalleni joskus entisessä elämässä vuonna miekka ja kivi, kun WordPress-verkkosivuja asiakkaille väännettiin. Vastakysymykseni “Atlantin vai Tyynen valtameren?” lopetti jahkailun siltä kertaa. Sivut saatiin valmiiksi, mutta merensininen logo ei riittänyt takaamaan sen elinkelpoisuutta ja yhtiölle koitti exodus ennen pitkää.
