Mitä jos avain (markkinointi)onneen onkin nenäsi edessä?
Bloogie
Markkinointi on vaikeaa ja vaikeammaksi muuttuu. Käytännössä ollaan tultu pisteeseen, jossa pk-yrityksen on todella hankalaa saada markkinointi toimimaan ilman, että se hyppää itse syvään päähän ja opettelee kaiken tarvittavan tai sitten kaivaa kuvetta ja ulkoistaa hyppäämisen – eikä kumpikaan reitti silti suinkaan takaa, että tilanne muuttuisi radikaalisti parempaan.
Markkinoinnin logiikka on digikanavien myötä muuttunut tyystin, ja touhu on nyt jatkuvaa testausta ja opettelua, kunnes ymmärrystä on karttunut niin paljon, että uskalletaan kääntää ruuvia isommalle. Tähän menee aikaa.
Ja onko kumppani meille juuri se oikea? Saanko rahoilleni vastinetta vai rupia ahteriin? Kun ei voi tietää.
Mitä omaan uppoutumiseen tulee, sekin on helpommin sanottu kuin tehty. Uppoutua mihin? Google-markkinointiin? TikTokiin? Alanko nyt kuvaamaan videoita? Vai kirjoittamaan blogeja? Hakukoneoptimointiako opiskelen?
Tässä valossa on ihan ymmärrettävää, jos yrityksen markkinointistrategia perustuu aktiiviseen poissulkemiseen: ei tehdä yhtikäs mitään ja toivotaan hengitystä pidättäen parasta. Tässä on se ikävä puoli, että kilpailijoista joku saa humpan juonesta kiinni (vaikka oltiinkin ihan satavarmoja, että ei toimi meillä eikä koko alalla tämä eikä tuo), ja sitten seuraa ongelmia. Ja aina joku saa.
“Tässä valossa on ihan ymmärrettävää, jos yrityksen markkinointistrategia perustuu aktiiviseen poissulkemiseen.”
Eikä edellä mainittu juonesta kiinni saaminen ole enää yrityksen ja markkinointibudjetin koosta kiinni, mikä on nykymarkkinoinnissa se hieno puoli. Pääsymaksua tanssiaisiin ei ole, tai ainakin se on hyvin maltillinen.
Tähän väliin pienimuotoinen helpotuksen sana: yksi yleinen syy, miksi markkinointi on niin vaikeaa, on se, että siitä tehdään itse niin vaikeaa.
Keskustelin taannoin erään pk-yrityksen kanssa, ja firman myönteiset kokemukset markkinoinnista olivat lähihistorian osalta lievästi sanoen ohuet: ”kuin olisi vetänyt rahaa vessanpöntöstä alas”. Aitoa yritystä kyllä oli ollut, ihan eurojenkin valossa, ja yrittäjän kertoman mukaan pelkästään Googleen oli lyöty edellisen vuoden aikana viisinumeroinen summa täpäkkää.
Viisari ei kuitenkaan värähtänyt millään tasolla – mihin löysin todennäköisen syyn noin 15 sekunnin tutkiskelulla, mutta olkoon se toinen tarina.
Jotta digimarkkinoinnin olisi saanut pelittämään, homma olisi vaatinut (jo kertaalleen viemäriin päätyneiden) eurojen ohella paljon muutakin askaretta, mitä yrittäjä ei tässä kohtaa välttämättä halunnut kuulla. Päätin siis lähestyä asiaa toista kautta, ja kysyin, onko yrityksellä jonkin sortin asiakasrekisteri olemassa. Ilmeni, että oli, ja iso olikin: päätelaitteen uumenissa nimittäin lepäsi (kirjaimellisesti) tuhansia kontakteja menneiltä ajoilta.
Ja heihin muistetaan olla yhteydessä kuinka aktiivisesti?, utelin. Eipä juurikaan olla, oli vastaus.
Niin hoopolta kuin se kuulostaakin, tämä on kokemukseni mukaan hyvin yleinen tilanne. Markkinoinnissa käytetään valtavasti paukkuja uusien asiakkaiden hätyyttelyyn, ja samaan aikaan jo kertaalleen voitettujen sielujen annetaan rauhassa vaeltaa kilpailijan hoteisiin.
Ja tämä on kuitenkin sitä porukkaa, joka jo tunnetaan – ja toisinpäin – ja valmiiksi tiedossa ovat myös heidän keskeiset tarpeensa ja ratkomista huutavat ongelmansa. Toisin sanoen kasassa on kaikki se, mitä markkinoinnilla yritetään hiki hatussa ja euroja polttaen saavuttaa.
“Markkinoinnissa käytetään valtavasti paukkuja uusien asiakkaiden hätyyttelyyn, ja samaan aikaan jo kertaalleen voitettujen sielujen annetaan rauhassa valua kilpailijan hoteisiin.”
Eivät nämäkään kaupat uurastamatta tule, ja joku syy ostaa sille vanhalle kuomallekin pitää antaa. Tai sitten käy munkki: tyytymättömyys nykyiseen kumppaniin on kasvanut riittävälle tasolle tai yrityksellä on jokin
akuutti tarve, ja soitto osui sopivaan saumaan. Siinäpä se viisaus kasvaa tämänkin asian suhteen, kun paukuttaa listaa läpi.
Onko tämä sitten enemmän myyntiä kuin markkinointia, liekö väliä sen. Pääasia, että kassa kilkattaa. Sitä paitsi tämän päivän markkinointi ja myynti liippaavat niin monelta osin toisiaan, ettei niitä voi eikä kannata siilottaa. Kuten tässä tapauksessa: kun tehdään riittävä määrä suorakontaktointia, alkaa hahmottua, millainen viesti puree ja millainen ei. Lienee fiksua hyödyntää tämä ymmärrys myös markkinoinnissa, eiks?
Siis. Ravistele ensin olemassa olevat verkostosi ja katso mitä sieltä putoaa. Vasta sen jälkeen lähde kutomaan uutta – jos siihen nyt ylipäätään on enää tarvetta.
