Mitä Pena sanoi?
Bloogie
Joskus kulmahuoneen todellisuus ja lattiatason realismi eivät kuitenkaan osu ihan yksi-yhteen.
30 vuotta talossa työskennellyttä sorvari Penaa haastatellaan yhtiön verkkosivuilla julkaistavaa työntekijätarinaa varten. Kevään korvalla tehtaalle on tullut iso tilaus ja siihen liittyen ilmennyt rekrytarpeita: pitäisi kyetä houkuttelemaan töihin lisää sorvareita. Penan kehuilla arvellaan (aivan oikein) olevan arvoa rekrykampanjalle.
Ensimmäisenä Penalle esitetään kysymys siitä, millainen yritys on työpaikkana.
”Iso firmahan tää on ja silleen vähän varmempi työpaikka kuin muut. Mutta hommathan on samaa paskaa kuin muuallakin”, Pena loihe lausumaan.
HR kauhistuu. Eihän tuollaista voi missään julkaista! Haastatteluissahan piti tuoda esille yhteisöllisyyttä ja vastuullisuutta ja muita ihanan pehmeitä arvoja, jotka kohottaisivat työnantajabrändimme uusiin korkeuksiin!
”Ihan pilalla koko ajatus”, HR kyynelehtii toimitusjohtajan nyökytellessä vieressä.
Mutta onko? Katsotaanpa hieman tarkemmin, mitä Pena oikeasti sanoi.
Ensin hän totesi, että firma on iso. Penalle ja hänen viiteryhmälleen se tarkoittaa, että palkat, lisät ja lomat muut tulevat niin kuin työehtosopimuksessa seisoo, riitelemättä ja perään kyselemättä. Ei sittenkään ihan huono argumentti?
Erikseen hän vielä korosti firman leveiden hartioiden merkitystä nimeämällä sen ”varmemmaksi työpaikaksi kuin muut”. Kukapa työnantaja ei haluaisi olla sellainen!
”Hommathan on samaa paskaa kuin muuallakin” on taas raaka fakta. Jos olet sorvaaja, työpäiväsi kuluvat sorvaten. Se ei muutu muuksi yhteisöllisyydestä puhumalla. Mutta ero tuleekin edellä mainituista asioista eli siitä, miten työhön liittyvät seikat on yrityksessä järjestetty.
Kiillottamatta liikoja voidaan siis sanoa Penan arvostavan suuren ja vakavaraisen yrityksen kykyä hoitaa työnantajavelvoittereensa luotettavasti ja ajallaan.
Lisäksi se, että Pena on viihtynyt yrityksen palveluksessa jo 30 vuotta puhuu myös agendamme puolesta: siinä ajassa osaavaa miestä on varmasti ehditty kysellä muuallekin, mutta eipä ole lähtenyt. Jonkun on oltava siis kohdallaan meilläkin.
