Nuoret eivät tahdo pikkupomoiksi – ja mitä se tarkoittaa työyhteisölle?
”Kun kulmahuoneissa raavitaan päätä ja pohditaan, onko keskijohto kulunsa väärti, kannattaa funtsia kokonaisuutta yli excel-taulukon.”
Hesarin Visiossa (1.10.) oli mielenkiintoinen artikkeli – Keskijohdossa viuhuu viikate – jonka pihvi oli se, että nuoremmat sukupolvet eivät tahdo pomoiksi vaan keskittyä johtamisen sijaan kehittämään omaa asiantuntijuuttaan ja henkilöbrändiään. Kun samaan aikaan isot organisaatiot maailmalla vähentävät kilpaa keskijohtoaan, näyttää vahvasti siltä, että tässä on kyse jostain suuremmasta kuin hetkellisestä konsernikohtauksesta.
Mikään ihmehän tämä ei ole. Keskijohto on usein puun ja kuoren välissä, vaatimuksia kun sataa sekä ylhäältä että alhaalta. Kun suhtautuminen työelämään muuttuu – kuten hyvää vauhtia tapahtuu etenkin nuoremman kaartin keskuudessa – mieleen saattaa juolahtaa, että mitäpä jos ei kiusaisikaan itseään huonosti kompensoidulla välimallin johtajuudella.
Polkuja kun on monia muitakin kuin jonkun random-firman organisaatiokaavio, ja isojen saappaiden sijaan sopivat saappaat ovat loppupeleissä paljon mukavammat askeltaa.
Tämä ei ole lainkaan vähäpätöinen asia, ja muutoksella voi olla seuraamuksia, joita ei vielä osata ajatella. Eikä vähiten siitä syystä, että lähiesihenkilöt ovat arjessa parhaimmillaan painonsa arvoisia kultaa. Kun karsitaan alimmat oksat pois, lähiesihenkilöstä tulee kaukoesihenkilö, ja se vaikuttaa ihan kaikkeen sekä yksilö- että työyhteisötasolla.
Pitovoima – toisin sanoen vaihtuvuus – on ehkä rehellisin mittari työyhteisön hyvinvointiin liittyen. Pitovoimaan vaikuttaa kolme asiaa yli muiden: (lähin) pomo, työtehtävät ja työn merkityksellisyys. Näiden alle menee sitten enemmänkin asioita, joista lähiesihenkilön kohdalla tärkeimpinä erottuvat valmentava johtajuus, se että pomo pitää alaistensa puolta ja että suhde perustuu molemminpuoliseen luottamukseen.
Jos lähiesihenkilöiden porras pyyhkäistään pois, mikä näistä kolmesta toteutuu? Pahimmassa tapauksessa ei mikään.
Toki on niin, että keskijohto ja lähiesihenkilöt ovat monesti eri henkilöitä, ja tuntematta paremmin HS:n jutussa mainittuja firmoja, joissa luuta on lakaissut, voihan olla niin, että litistetyissä organisaatiossa lähiesihenkilöpyörä on keksitty kokonaan uudelleen. Mutta jonkun pomoja suurin osa niistä pahvilaatikkoon kamansa pakanneista tuhansista ihmisistä yhtä kaikki ovat olleet.
On ihan selvää, että keskijohdon rooli menee tulevaisuudessa uuteen tarkasteluun monestakin syystä, kuten menevät kaikki muutkin roolit. Kun maailmalta kantautuu uutisia, joissa joku UPS antoi kerralla monoa 12.000 päällikölle ja siellä ne vaan mennä porskuttaa ja osakekurssikin hyppäsi kohti koillista (en tiedä hyppäsikö, mutta useimmiten näin), ymmärrettävästi monessa pienemmässäkin pajassa tulee mieleen, josko sitä itsekin pärjäisi vähemmällä pomottelulla.
Kun kulmahuoneissa raavitaan päätä ja pohditaan, onko keskijohto kulunsa väärti, kannattaa funtsia kokonaisuutta yli excel-taulukon. Pitovoima nääs on aika iso juttu sekin – myös euroina.
