Oletko poterossa vai kiikaroitko taivaanrantaan? - Rookie Communications

Oletko poterossa vai kiikaroitko taivaanrantaan?

Oletko poterossa vai kiikaroitko taivaanrantaan?

Onhan ajat!

Kun tilanne on päällä, toimimme epäuskoon sekoittuneella adrenaliinilla. Kun ensirysäyksestä on toivuttu ja tilannekuva selkeytyy, alkaa reagointi.

Nyt ollaan vaiheessa, jossa toiset kaivautuvat ja toiset lähtevät tunnustelemaan maastoa.

Korona on kaikessa kaameudessaan tuonut paljon hyvää jo nytkin. Muun muassa tömäkän potkun digitalisaation persauksiin. On käynyt kouriintuntuvasti toteen se vanha loitsu, jonka mukaan ”pakko on paras muusa”.

Siihen käy jatkoksi toinen kansanviisaus, ”tekemällä oppii”. Monessa asunnon työhuoneessa tai muussa työtilaksi muuttuneessa osassa fasiliteettia on huhuiltu viime viikkoina, että ”kuuluko, kuuluuko” ja että ”näkyykö tää”, ”sanotko uudestaan tuon äskeisen kun pätkäsi”. Sama juttu etätyöläisillä ja koulukkailla.

Toiset toivovat, että päästäisiin pian taas porukalla neukkariin kampaviinereitä mussuttamaan. Toiset taas laskeskelevat, että perhana – tässähän tulee itse asiassa käytyä asiat läpi huomattavasti vanhaa tapaa tehokkaammin, ja vaikkei kaikille heillekään ole ehkä vielä päähän ätkähtänyt, niin kohta varmasti ätkähtää, että minkäs takia tätä ei voisi tehdä sittenkin, kun poikkeusolot ovat ohi?

Osa lyö liinat kiinni ja heittäytyy äksäksi loppurahojensa päälle.

Juuri muutama viikko ennen kriisin puhkeamista ehdin innostua toimintakulttuurista työpaikkojen ilmiönä. Tulin siinä tekstissä mananneeksi, että todellisen karvansa sekin näyttää vain tiukassa paikassa.

Tuli tiukka paikka ja näytti. Kriisin aikana meille paljastuu, miten monet meistä, niistä kovaäänisimmistäkin örveltäjistä ja kouhottajista, ovat lopulta vain vailla isällistä (tai äidillistä) opastusta elämässään. Nyt, kun valtiovaltakaan ei ole joka tilanteessa heti tiennyt, miten kansalaisia tulisi opastaa ja mihin suuntaan, ovat nämä yksilöt meistä olleet täysin eksyksissä.

Tämä liittyy meidänkin hommiin, on nyt nähty: osa lyö nyt kaikki liinat kiinni ja heittäytyy äksäksi loppurahojensa päälle. Osa hiljentää vauhtia ja miettii, mitä tehdään kun tästä taas liikkeelle ponkaistaan. Silloin on hyvä olla valmiina, ja nyt on sitä varten hyvä aika olla esillä: ihmiset ovat kotona, ja viettävät aikansa (valitettavasti) isoilta osin verkossa. Sieltä heidät nyt kiinni saisi.

Osa kaivautuu, osa tiedustelee etumaastoa. Eespäin mennään joka tapauksessa.

Ja aamulla aurinko nousee, niin kuin Ryynäs-Antti mulle joskus aikoinaan tiukassa paikassa sanoi.