Projektiluontoista intohimoa - Rookie Communications

Projektiluontoista intohimoa

Projektiluontoista intohimoa

Luova työ on projektiluonteista hommaa.

Esimerkiksi meillä: asiakkaalle ideoidaan ja toteutetaan tarvittavia asioita (useimmiten) hänen myyntinsä edistämiseksi. Kun markkiniointisuunnitelma tai kampanja on paketissa, ryypätään kahvit ja siirrytään seuraaviin haasteisiin.

(Tai todellisuudessahan näitä tehdään useampia yhdenaikaisesti, tuloksia seurataan ja niihin reagoidaan ja niin edelleen, mutta se on eri laulun aihe.)

Yhtä kaikki, projekti on valmistuessaan onnistunut, jos asetettuihin tavoitteisiin päästään. Se ei ole vaikeaa, jos lähtöparametrit on kartoitettu realistisesti ja asiat tehdään oikein. Jos työtä tekevät ammattilaiset, tämän pitääkin onnistua.

Meillä Rookiella ei kuitenkaan olla tyydytä tähän. Koitamme pukata hommat maaliin aina 110-prosenttisesti. Tehdä sen mitä luvattiin ja ihan pikkuisen ekstraa päälle. Mutta siihen pääseminen vaatii muutakin kuin perusasioiden hanskaamisen.

Tässä tullaan tekijöihin ja heidän supranasaalisiin resursseihinsa, joita ovat:

  • Aika
  • Osaaminen
  • Intohimo

On oltava aikaa tehdä homma kunnolla, se on selvää. Lisäksi on oltava aikaa funtsia projektin juoksutus kunnolla läpi ennen kuin alkaa tekemään.

Ja osaamista tarvitaan, totta kai. Kykyä tehdä se duuni juuri niin hyvin kuin sen vain voi.

Joku meitä kaikkia ajaa.

Ja sitten on se intohimo. Tämä on tärkeää: se ekstramaili, joka erottaa voittajatason tekemisen siitä ”ihan ok” -suorituksesta, juostaan intohimolla. Aika ja osaaminen ovat vain intohimon polttoainetta.

Intohimo joko on tai ei ole. Töistään voi suoriutua mainiosti ilmankin. Mutta itsensä ylittämiseen se vaaditaan.

Intohimo ei myöskään ole ehtymätön luonnonvara, edes kaikkein intohimoisimmilla tekijöillä. Se vaatii vaalintaa.

Jos saat projektisi maaliin 110-prosenttisesti, takkisi on täysin tyhjä. Siinä kohdassa, heti maaliviivan ylittämisen jälkeen, voittajan pitää saada palkintonsa. Muuten intohimon sisäinen sytytystulppa nokeentuu, ja silloin sitä on seuraavien projektien aloituspalavereissa yhä vaikeampi saada syttymään.

Olemmeko me kaikki siis intohimoisia markkinointisuunnitelmien laatijoita, konseptien kehittelijöitä, blogien haamukirjoittajia, videoiden editoijia?

Emme tietenkään. Ei intohimon tarvitse suoraan tekemiseen kohdistua. Riittää, että se kohdistuu siihen vaikkapa välillisesti. Intohimon kohde voi olla vaikkapa onnistuminen. Tai henkilökohtaisesta itsensä ylittämisestä syntyvä endorfiinitrippi. Mikä vain.

Joku meitä kaikkia ajaa.