Taas on "puhdas luonto ja palvelut lähellä", persetti sentään - Rookie Communications

Taas on ”puhdas luonto ja palvelut lähellä”, persetti sentään

Taas on ”puhdas luonto ja palvelut lähellä”, persetti sentään

”Miten houkuttelisimme tänne yrityksiä ja asukkaita?”

Otsikon kysymys pulpahtaa esiin aika ajoin hissukseen hiipuvien kuntakeskusten vallan kabineteissa.

Ajattelin säästää kunnianarvoisten kunnanvaltuutettujen sekä lakisääteisesti kulloisessakin strategiaseminaarissa paikalla olevan virkahenkilöstön aikaa ja vastata kysymykseen kertakaikkisen tyhjentävästi.

Vastaus kysymykseen kuuluu: ette mitenkään.

Ihmettelen joka kerta suuresti sitä vilpittömyyttä, joka kokeneenkin kuntapäättäjän silmistä loistaa hänen inttäessään esimerkiksi, että 0,25 prosenttia matalampi kunnallisveroprosentti on ”selkeä vetovoimatekijä” tässä suhteessa. Voi sianleuka, miten voikin muissa toimissaan sitä kuuluisaa maalaisjärkeä ansiokkaasti soveltava ihminen taantua täydeksi idiootiksi noissa tilanteissa.

Vai oletteko muka joskus kuulleet jonkun miettineen hetkeäkään, että katsotaanpas missä on matalin kunnallisveroprosentti ja muutetaankin, siippa ja lapset, sinne!

Asukaslukua ei nosteta retoriikalla, eikä edes kunnanvaltuuston päätöksellä. Ihmiset tulevat, jos on työtä ja palveluita. Työpaikat (=yritykset) tulevat, jos siitä on liiketoiminnalle selkeää ja kiistatonta etua.

Juoksutus noissa keskusteluissa menee osimoilleen seuraavasti.

Ensin katsellaan tilannekatsausta piirtoheitinkalvoilta. Verokertymä laskettelee loivaa alamäkeä väkiluku kintereillään jo monettako vuosikymmentä peräkkäin liekään. Valtionosuuksien kanssakin on vähän niin ja näin. Ainut nouseva käppyrä nähdään kohdassa ”ikäihmisten osuus väestöstä”.

Sitten lapsiperheellinen, ensimmäisen kautensa valtuutettu, pyytää puheenvuoron ja esittää sitä kuuluisaa kuntamarkkinointia lääkkeeksi tilanteeseen.

”Kun meillä on täällä niin ihana tää luontokin”.

Logiikka on aukoton: hankitaan kuntaan uusia asukkaita ja yrityksiä mainostamalla. Kaikki nyökyttelevät, paitsi pari kuudetta kauttaan istuvaa konklaavin partriarkkaa, jotka ovat nähneet ja kuulleet kaiken tuon jo aiemminkin. Eivätkä usko sekuntiakaan minkään muuttuvan, tälläkään suunnitelmakaudella.

Mutta Pandoran lipas on auki, ja ideoita sinkoilee. Seuraavana keväänä jonnekin maantien varteen ilmaantuu mainostaulu, jossa kehutaan peruspalveluilla ja puhtaalla luonnolla, aivan kuin niitä ei mistään muusta peräkylästä tässä maassa olisi tarjolla.

Vuoden kuluttua istutaan taas seminaarissa, ja sama kuvio toistuu.

x x x

Asukaslukua ei nosteta retoriikalla, eikä edes kunnanvaltuuston päätöksellä. Ihmiset tulevat, jos on työtä ja palveluita. Työpaikat (=yritykset) tulevat, jos siitä on liiketoiminnalle selkeää ja kiistatonta etua.

Vetovoimaa ei voida luoda tyhjästä. Sitä joko on tai sitten sitä ei ole. Ja, valitettavasti, useimmilla ei ole. Onko vai eikö – sen tietää siitä, että luontaista kysyntää ja liikennettä on jo olemassa.

Ellei ole, kannattaa suosiolla keksiä jokin toinen selviytymisstrategia kuin väestön kasvattaminen. Keskittyä tekoihin sanojen sijaan: panna tontit jakoon ilmaiseksi, pitää tiet ja katuverkot kunnossa ja ylipäänsä perusasiat priimassa jiirissä. Jos oikein munkki käy, siitä saattaa ajan kanssa syntyä todellinen etukin. Kukapa ei tahtoisi asua ja maksaa äyriänsä kunnassa, jossa kaikki on viimeisen päälle jiirissä?

Jos taas on käynyt niin onnekkaasti, että ”se jokin” pitäjästä löytyy, markkinointi on syytä käynnistää oitis tukemaan luontaista kehitystä.

Kiitos ja anteeksi.