Rekrymarkkinoinnissa maalaisjärjen käyttö ylittää uutiskynnyksen
Bloogie
“Hyvin usein törmään tilanteeseen, jossa työnantaja ei pysty tarjoamaan kovinkaan houkuttavaa pakettia, mutta ei vastavuoroisesti ujostele vaatia hakijalta kuuta taivaalta.”
Hesarissa oli tammikuun lopussa artikkeli teleoperaattori DNA:n viimevuotisesta kesärekrykampanjasta, jossa ei poikkeuksellisesti kysytty lainkaan CV:tä tai huudeltu hakukirjeen perään. Kas kummaa, hakemuksia tuli ennätysmäärä.
Kaikki kunnia DNA:lle, kun kävivät lähileipomosta kampaviinerit, istuivat hetkeksi alas pohtimaan asiain laitaa ja tulivat siihen tulokseen, että kesärekryissä pakollisesta CV:stä saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä.
Tätä pohdintaa tehdään organisaatioissa valitettavan laiskasti, mistä kertoo sekin, että DNA:n “tempaus” ylitti uutiskynnyksen valtakunnan ykkösmediassa.
Perkaan työkseni erilaisten organisaatioiden työnantajaviestintää, rekrykampanjat mukaan lukien. Hyvin usein törmään tilanteeseen, jossa työnantaja ei pysty tarjoamaan kovinkaan houkuttavaa pakettia – tai ainakin ättää kertomatta, jos vaikka pystyykin – mutta ei vastavuoroisesti ujostele vaatia hakijalta kuuta taivaalta alkaen hakuvaiheen sen seitsemästä lomakkeesta.
Tätä balanssia kannattaa joskus pysähtyä miettimään.
Juuri DNA:n kampanjan kaltainen kohderyhmä – nuoret ja miksei vanhemmatkin hakijat, jotka eivät välttämättä ole vahvimmillaan kirjallisessa ilmaisusa, mutta jotka voivat pärjätä työssä vallan mainiosti – on todella helppo käännyttää pois kyselemällä CV:stä ja vahvuuksista ja pyytämällä videotervehdystä ja mitä ikinä turhaa.
Kyllä. Edellä mainittu voi hyvinkin toimia motivaation mittarina ja tietyissä pesteissä CV on perustellusti must, mutta taikasana onkin juuri perustellusti.
On hyvä muistaa, että rekrykampanjassa hakemuksen jättäminen on vain yksi vaihe monien joukossa. Sitä ennen on pitänyt vangita kohderyhmän huomio, herättää kiinnostus, syventää kiinnostusta hakuun asti ja olla ryssimättä valmista pakettia hakuvaiheessa – kuten DNA:n tapaus osoitti. Vaiheistuksesta enemmän täällä.
Jos – ja kun – näitä steppejä ei ole selkeästi suunniteltu, niitä ei pystytä myöskään mittaamaan. Siitä seuraa, että hakataan päätä samaan mäntyyn ymmärtämättä, mistä kiikastaa. Kuten vaikka turhista hakuvaatimuksista.
