Sinä symboleja kylvävä Homo sapiens: lakkaa tuhlaamasta! - Rookie Communications

Sinä symboleja kylvävä Homo sapiens: lakkaa tuhlaamasta!

Sinä symboleja kylvävä Homo sapiens: lakkaa tuhlaamasta!

Entisen rookie-toimiston liitutaululle raapustetut symbolit saanevat tutkijan pään pyörälle muutaman kymmenen tuhannen vuoden kuluttua.

Vastikään selvisi, että sanat ja kuvat periytyvät kauempaa kuin olemme uskoneetkaan.

Ihmiskunnan kenties vanhin tunnetuin piirros on noin 73 000 vuotta vanha (https://yle.fi/uutiset/3-10407245). Etelä-Afrikan rannikolta löytyneeseen silkreettikiveen okramaalilla raapustetut viivat ovat nykyisten sanojemme esi-isiä.

Noista ajoista sanavarastomme ja tapamme viestiä ovat epäilemättä kasvaneet kasvamistaan. Nykyään kuitenkin puhutaan jo sanavaraston surkastumisesta. Lukemista harrastava 17-vuotias hallitsee 50 000–70 000 sanaa, kun taas kirjat lukematta jättävän nuoren sanavarasto on vain noin 15 000 sanaa (https://yle.fi/uutiset/3-8711651).

Omassa elämässäni kirjoitetut sanat ovat aina olleet luontevin tapa itseni ilmaisemiseen. Hyvänä kirjoituspäivänä päässä vilisee sanoja, jotka soljuvat tekstiksi niitä juurikaan ajattelematta.

Huonona kirjoituspäivänä aivot eivät tunne ensimmäistäkään sanaa (paitsi ehkä muutaman manauksen).

Silloin, kun sanantuotanto on hyvällä mallilla, syntyy tuotoksia, joissa kirjaimista muodostuu eläväisiä sanoja, sanoista syntyy merkityksellisiä virkkeitä ja virkkeistä rakentuu tarina, joka vie lukijaansa eteenpäin ja monet lukijoista myös maaliin asti, olipa sisällöntuotannon tavoitteena sitten huomion herättäminen, ison tiedonjanon sammuttaminen tai rahan kilahtaminen asiakkaan arkkuun.

Sanan ja kuvan yhteistyöstä

Sana on kirjoittavan sisällöntuottajan renki. Useinkaan sana ei kuitenkaan tee työtä yksin. Sen työparina on kuva. Sanotaan, että ihmisaivot käsittelevät kuvallisen viestin 60 000 kertaa nopeammin kuin sanallisen viestin. Sanan ja kuvan yhteispelille on siis syytä antaa ainakin muutama ajatus, kun viestintää suunnitellaan.

Sana ja kuva pelaavat peliä, jossa useimmiten toisella on isompi vastuu kuin toisella.

On viestejä, joissa on paljon sanoja. Silloin samaan viestiin ei mahdu enää valtavia määriä kuvaa.

On viestejä, joissa on vaikuttava kuva. Siihen on turhaa liittää valtavaa määrää kirjaimia.

Kumpikaan työparin osapuolista ei ole ylivertainen toiseen nähden. Niiden välinen suhde vain vaihtelee, ja se suhde riippuu ideasta, ydinsanomasta, kanavasta, käyttötarkoituksesta…

Kaikki asiat eivät ole pääasioita

On varsin tavallista, että käsissäni on paljon sanottavaa, kun alan suunnitella työtäni.

On varsin tavallista, että me viestintäihmiset saamme työmme evääksi pitkän litanian kaikkea, josta lopputuotteeseen toivotaan tulevan… Noh, kaiken.

Sen sijaan ei ole tavallista, että se kaikki tieto päätyisi lopulliseen tuotokseen.

Tämä taas johtuu siitä, että viestinnässä on oltava kirkas idea siitä, mitä halutaan sanoa. Jos sanotaan kaikesta kaikki, ei mieleen jää mitään.

Jätä tilaa oivallukselle

On tavallista, että kuvan ja sanan toimiva yhteistyö uhkaa kaatua ennen aikojaan. Kun viestitään, on erittäin tärkeää kunnioittaa vastaanottajan älyä. Ei ole kohteliasta selittää sanalla auki sitä, mitä on kuvassa. On jätettävä tilaa vastaanottajan omalle oivallukselle.

Kun viesti on taidolla laadittu, se antaa riittävästi tietoa, jotta vastaanottaja oivaltaa idean. Jos tietoa on liikaa, idea on alleviivattu räikeällä neonoranssilla eikä oivallukselle ole tilaa. Tässä on kyse nimenomaan sanan ja kuvan yhteispelistä, jonka tasapainotteluun tarvitaan silkkihansikkaat.

Kun kohtaat mainoksen, josta jää ”hyvän mainoksen tunne”, mistä se tunne johtuu? Siitä, että olet oivaltanut jotakin.

Selkein viesti syntyy harkiten

Ihminen on aulis ilmaisemaan olemassaoloaan jättämällä jälkeensä symboleja, kuten ikiaikaisia kalliomaalauksia. Toimistoa vaihtaneet rookietkin jättivät Kontioniemen tukikohtansa liitutaululle symboleja, joiden merkitystä saataneen muutaman kymmenen tuhannen vuoden kuluttua pohtia ihan urakalla.

Joitakin meistä koskevasta sanavaraston surkastumisesta huolimatta meillä on aika monta sanaa käytössä. Nykysuomen sanakirja käsittää noin 206 000 hakusanaa, ja suomen kielen kaikenkaikkista sanamäärää on mahdotonta edes laskea (https://www.kielikello.fi/-/kielen-sanaluvusta).

Olemme kovia käyttämään sanoja. Viestin kirkkautta vaalien: ei ryhdytä tuhlailemaan.