Aina ei kannata kertoa ihan kaikkea
Bloogie
Ihmisen pää on semmoinen värkki, että se pyrkii täyttämään tyhjiä aukkoja itse keksimillään kuvilla ja mielleyhtymillä, ellei oikeaa tietoa ole saatavilla.
Pää siis käytännössä keksii puuttuvien tietojen tilalle itse asioita, jotka äkkinäisempi ihminen ottaa sitten ottaa todesta.
Tähän perustuu muun muassa yltiöpopulismin nousu, ja siihen tulee perustumaan myös sen tuho. Mutta ei mennä siihen nyt.
Viestinnän ja mainonnan vinkkelistä tarkasteltuna tämä ihmisaivojen ominaisuus on kuitenkin enemmän mahdollisuus kuin uhka. Taitava sisältönikkari, olipa kyse sitten tekstistä, kuvasta tai vaikkapa videosta, keskittyy enemmän siihen, mitä jättää kertomatta kuin siihen, mitä itse asiassa kertoo, ja antaa siten kohderyhmäänsä kuuluvan ihmisraasun täyttää itse aukkopaikat omilla mielikuvillaan.
Mielikuvat kumpuavat kunkin omasta henkilöhistoriasta ja siihen saakka pääkoppaan kertyneistä kokemuksista. Samasta kammiosta, jossa myös tunteet tykkäävät oleskella. Ja tunteet ovat mainostajalle hyvä kaveri.
Käytännön esimerkki. Kumpi lause sinusta toimisi paremmin esimerkiksi liesien mainonnassa:
“Vastusten teho 2kW ja luukun koko 45 x 45 senttimetriä.”
vai
“Mikäs hyvä täällä tuoksuu?”
Ensimmäisestä saa henkisen orgasmin vain se outo ihmisryhmä, joka kutsuu itseään insinööreiksi. Jälkimmäisestä, sen sijaan, alkaa muun ihmiskunnan päähän nousta eläviä kuvia elämän varrelta. Ruuantuoksu lapsuuden hiihtolenkiltä kotiin palatessa, pullantuoksu mummolassa, ja niin edelleen.
Ollaan päästy operoimaan tunnetasolle. Se on hyvä asia, sillä kuten tiedämme, ihminen tekee kaikki tärkeimmät ostopäätöksensä puhtaasti tunteen perusteella. (Vaikka yrittääkin muuta itselleen ja varsinkin lähipiirilleen vimmaisesti todistella.)
Kiistä jos pystyt.
