Pikkukunta ei paljon voi, mutta jotain sentään
Bloogie
Mitä pieni kunta voi tehdä “asukkaiden ja yritysten houkuttelemiseksi”?
Näihin aikoihin tuo kysymys heilahtaa esiin valtuustoseminaareissa kautta maan. Ideoita heitellään ja joillekin taputetaan (jos sellainen hurja villiintyminen on ko. valtuustossa ylipäänsä tapana ollut) tai ainakin tyytyväisinä myhäillään.
Sihteeri kirjaa kaiken ylös, sitten mennään kotiin ja arjen alkaessa jatketaan sitä mitä ennenkin. Ja vuoden kuluttua kokoonnutaan keksimään samat ideat jälleen uudelleen.
Ja ihan yhtä turhaan. Raaka fakta: mitä asukas- tai yritysryntäysten generointiin tulee, suurin osa maamme pikkukunnista laskisi itsensä helpolla, kun ei edes yrittäisi. Realiteetit ovat monen kohdalla liian kovat: kotiseuturakkaus ei riitä liiketoiminnan kantimeksi.
Esimerkki elävästä elämästä: kyläkauppa ilmoittaa lopettavansa asiakaskadon takia. Kyläläiset päivittelevät sosiaalisen median foorumeilla, että voi voi, kyllähän meillä nyt oma kauppa pitäisi olla. Joku keksii kerätä adressin eli nimilistan otsikolla “kyläkauppa säilytettävä”.
Kauppiasta ei kumminkaan auta, vaikka naapurikylänkin asukkaat panisivat nimensä listaan, jos kaikki silti kurvaavat hakemaan jokapäiväisen leipänsä lähikaupungin automarketista (koska se on siellä kymmenen senttiä halvempaa).
Mitä sitten voidaan tehdä?
En olisi kummoinen mainosmies, ellen edellä mainitusta huolimatta keksisi konstia, jolla saisi markkinointipalveluja näillekin kuntapoloisille myytyä.
Tai oikeastaan, menkööt ilmaiseksi. Nämä asiat (eikä oikeastaan paljon muuta) te voitte ja teidän kannattaa tehdä:
Pysy näkyvillä.
Hoida ne tienvarsimainokset ohiajotien varteen ja tuki-ilmoitukset paikallismediasi sivuille / urheilukentän laitaan. Tarjoa niissä konkretiaa, älä “tilaa olla” tai “kaunista luontoa” – niitä on joka ainoassa Suomen kunnassa. Tontteja, työpaikkoja… mitä nyt sattuu tarjolla olemaan.
Älä ainakaan VAIKEUTA sijoittumista.
Muokkaa esimerkiksi yritystonttien myyntiprosessi siihen kuosiin, että JOS joku sattuu sellaista olemaan vailla, homma luistaa kuin Mietaan suksi ensitiedustelusta kauppakirjan allekirjoittamiseen ja mutkattomaan rakennusluvitukseen saakka.
Ainut kansanryhmä,
joita erikseen kannattaa lähestyä, ovat oikeastaan maailmalle opiskelemaan tai töihin aikoinaan karanneet entiset kuntalaiset. Tunnekartalla ollaan kohdassa nostalgia ja kotiseuturakkaus. Kaiva heidät esille ja pommita heitä viesteillä kaikissa käytettävissä olevissa kanavissa tasaisin välein.
Olen pahoillani.
